90 astetta pohjoista leveyttä.

Voi hyvänen aika! Kevyesti huokaisten mies uppoaa valtavan laiskanlinnan uumeniin.
– Ranskalaista pateeta, italialaista salamia ja mortadellaa. Kaiken maailman hullutuksia! Kun on olemassa sellaisia herkkuja kuin poronmakkaraa, savustettua hirven sisäpaistia ja kuivattua poronlapaa. Jouluruoka on totisesti rappiolla. Joulupukkina minun jos kenen pitäisi se tietää!

Joulun ehkä tunnetuin hahmo istuu edessäni pukeutuneena paksuun villapuseroon ja sepaluksella varustettuihin vanhoihin kunnon sarkahousuihin. Virkattu myssy ja poronnahkatohvelit viimeistelevät kokonaisuuden. Joulupukki on luvannut esitellä minulle joulunviettoa napapiirillä, jossa jouluruoka maistuu juuri siltä miltä pitääkin. Hänellä on yhtä ja toista sanottavana nykyisin joulun pitopöydäksi kutsutusta mitäänsanomattomasta juhlaruuasta.
– Entisaikojen yksinkertaisissa mutta huolellisesti valmistetuissa jouluherkuissa oli sitä jotakin. Silloin käytettiin hyväksi metsän antimia ja ruoan arvostus oli tärkeämpää kuin yltäkylläisyyden vimma. Nykyään laitetaan tarjolle lähes mitä tahansa ylellisyyden ja perinteiden varjolla. Paksu maksapasteijamöhkäle koristellaan nuutuneilla kaalinlehdillä. Onko se muka ruokakulttuuria? Ei todellakaan, vaan pelkkää hölynpölyä! Mikään ei vedä vertoja pukinmuorin kaalikeitolle. Mausteisessa, samettimaisessa keitossa on höysteenä hieman suovasta – kananmunanpuolikkaita unohtamatta. Se kelpaa vaikka kuninkaalle!

Joulupukki vetää henkeä.
– Jouluruoka valmistetaan täällä napapiirillä todella huolellisesti. Tarjoilemme Pohjoisen jäämeren lohta keitettynä tai varovasti tuoresuolattuna, erämaalta maistuvaa kylmäsavustettua poronpaistia, makuaistia hivelevää mietoa ja täyteläistä riistapasteijaa – sellainen ruoka saa hyvälle tuulelle! Majavamakkarasta puhumattakaan. Rasvaisessa keitinliemessä herkullisesti kelluva makkara antaa lupauksen suurenmoisesta ateriasta punakaalin ja keitettyjen perunoiden kera. Mausteena on tietenkin timjamia... Sanat jäävät kaikumaan ilmaan ja joulupukin kasvoille nousee autuas ilme. Oikea käsi hapuilee lasia, jonka lähes mustan, vaahtoavan mumman pukki nauttii suurin kulauksin. Hän pyyhkii elegantisti vaahdon parrastaan ja jatkaa:
– Itse syön mieluummin villisikaa kuin kesytetyn sian lihaa. Joulupukin isossa ruokasalissa tarjoillaan aina villisiasta valmistettua joulukinkkua. Se onkin ainoa sika, joka sinne kelpuutetaan! Kuorrutuksessa on oltava muorin suloutta ja pukin vahvuutta. Päälle ripotellaan vielä ohut kerros korppujauhoja. Tonttuni ryhtyisivät lakkoon, jos tämä herkku puuttuisi joulupöydältä. Mutta jaarittelut sikseen. Sinulla on varmasti nälkä. Mennään nauttimaan tämän vuoden antimista!

Joulupukin joulupöydästä ei puutu mitään. Silli ja silakka kiihottavat makuhermoja yhdessä voimakkaiden juustojen kanssa, ja niiden vieressä on nieriästä, mädistä ja lohesta valmistettuja herkullisia kalaruokia terriineissä, savustettuna ja tuoresuolattuna. Pöydässä on kermaisia metsäkauris-, poro- ja villisorsapasteijoita, monia erilaisia kylmiä leikkeleitä, kuivattua poronlapaa, savustettua hirvenpaistia ja poron riimisisäpaistia. Herkullinen routapaisti on piparjuurilastuilla höystettyä hirven paahtopaistia. Kevyesti savustettua metsonrintaa ja hillottuja katajanmarjoja, poronmakkaraa ja lampaanviulua, mietoa, kermaista poronvasanmaksapasteijaa ja savustettua sydäntä. Kaikki sulassa sovussa salaattien, pikkelssien, punajuurien, kurkun, hillosipulin ja sinapin kanssa. Kirpeitä ja pehmeänmakuisia kastikkeita. Kunniapaikalla on kaikkien rakastama kinkku – kauniin kullanruskeana se antaa lupauksen todellisesta gastronomisesta elämyksestä kotona leivotun näkkileivän ja imelänvahvan sinapin kera. Joulupukin kasvot säteilevät kuin aurinko ja hän kertoo suupalojen välillä joulupöytänsä filosofiasta.

– Katamme tietenkin pöytään Pohjolan raaka-aineista valmistettuja ruokia, kun haluamme syödä jotain erityisen hyvää. Riistalihapullamme ovat todella herkullisia ja paahtokylki on saanut väistyä hunajalla glaseeratun villisian ulkofileen tieltä. Munahyydykkeessä on miedosti savustettua suovasta tai poronpaistiviipaleita. Ole hyvä ja maista herkullista ruukkujuustoamme, jossa on raskas ja kypsä portviinin ja konjakin maku. Siinä on myös kuminaa, oma reseptini … Tunnen humaltuvani joulun kaikista tuoksuista ja mauista. Ehkä asialla on jotain tekemistä myös mummalla ja jatkuvasti täyttyvällä snapsilasilla. Viides kierros tuntuu helpotukselta, arvonsa mukaiselta lopetukselta fantastiselle matkalle makean, suolaisen, happaman, pehmeän, mausteisen, kermaisen ja savustetun maailmaan. Jälkiruokapöydällä kutsuvat erilaiset leivonnaiset, kuten punssikakku ja lakkasurvos sekä klenetit mesimarjahillon kera. Joukossa on hedelmäsalaattia ja ris à la maltaa, jonka päälle on kaadettu aimo annos mustaviinimarjakastiketta. Åkerön omenoita sisältävän hedelmäkulhon ja kullankeltaisilla appelsiineilla täytetyn vadin välissä on omenapiirakkaa ja kuohkeaa vaniljakastiketta, puolukkakermavaahdolla täytettyjä tuulihattuja ja karamellisoiduilla tyrnimarjoilla koristeltua juustokakkua. Nekut ovat Nicke-, Vicke- ja Jocke-tonttujen valmistamia.

– Voi veikkoset, huokaisee joulupukki taputellen vatsaansa. Tämä oli todellinen juhla-ateria. Muistitko maistaa tippaleipiä? Ei, ei, ne ovat karhunvadelmakompotin vieressä … juuri siinä … niin sitä pitää. Kahvi tarjoillaan isossa salissa. Nautimme kahvin kodikkaasti loimuavan takkatulen ääressä joulupukin omakätisesti valmistaman mesimarjaliköörin kera. Huoneessa vallitsee sellainen ilon ja yhteenkuuluvuuden tunne, jonka vain hyvä ruoka voi saada aikaan. Joulupukki maistelee mietteliäänä likööriään ja rikkoo sen jälkeen hiljaisuuden.

– No, hän aloittaa verkkaisesti. Mitä pidit napapiirin jouluruoasta? Maistuiko se?
– Aivan upeaa, vastaan totuudenmukaisesti. Todella fantastista!
– Emmekä edes kata pöytään kaiken maailman herkkuja. Etkö tosiaankaan jäänyt kaipaamaan mitään?
– En todellakaan, minä vastaan.
– Niin, se onkin onnistuneen joulupöydän salaisuus.
On osattava vetää rajat yltäkylläisyydelle. Jokainen ruokalaji on valmistettava ja tarjoiltava samalla kunnioituksella, rakkaudella ja huolenpidolla. On käytettävä parhaita raaka-aineita, jotka on saatu suoraan luonnosta. Aidoille ja luonnollisille mauille ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Tätä filosofiaa noudattaen ruoka valmistuu melkein itsestään ja joulupöydästä tulee yhtä suurenmoinen kuin pohjoisen loimuavat revontulet ja yhtä lumoava kuin hiljainen lumisade joulukuussa. Paina se mieleesi.